Mitä koira minulle merkitsee?

Aihe on aika monimuotoinen ja laaja, tähän kysymykseen ei varmasti pysty täysin vastaamaan vaikka kuinka yrittäisin. No tässä kuitenkin omaa pohdintaani aiheeseen josta on useammassakin blogissa ja foorumeilla vuosikaudet väännetty. Tähän aiheseen itse päädyin muutama viikko sitten sattuneen facebook myrskyn vuoksi.

Tämä facebook myrsky sai alkunsa siitä kun lisäsin muutama viikko sitten kuvan Remistä ja Kaaposta. Kuvateksti taisi olla "lappalainen Kaapo 6kk ja Remi lappalainen+papillon mix 14viikkoa". No ensimmäiset kommentit olivat rataa "todella söpö" "vooi ei mikä komea pikkunen ja hänen suuri kaverinsa" puspus ja niin edelleen. Ei mennyt kauaakaan kun keskustelun sävy tästä muuttuikin jonkun itseään kasvattajana mainostavan naisen kommentin vuoksi. Muutama kasvattaja oli siis ehdottomasti sitä mieltä että koirani on virhe ja toivatkin kovaan sävyyn esiin kerta toisensa jälkeen sitä että kaikki rodut pilataan risteyttämällä niitä keskenään jne.



Tosiaan. Kyllähän mä tiesin että näitä kukkahattu tätejä on ja rotunsa puolesta puhuvia mutta ihan oikeasti en kyllä tosiaan ollut varautunut tälläiseen hyökkäykseen sen vuoksi että koirani nyt sattuu olemaan RISTEYTYS. Tästä nyt sitten päästäänkin osittain aiheeseen että mitä koira minulle merkitsee. Koira ei todellakaan ole mun silmissä mikään harrastusväline niinku vaikkapa luistimet taikka surffilauta. Koira on eläin, perheenjäsen. Tottakai harrastaminen kuuluu mielestäni koiran omistajan elämään ja terve koira tarvitsee aktiiviteettejä elämäänsä mutta jos ihminen näkee koiran vain kauniina esineenä on siinä jo jotakin pielessä. Se että kasvattaja haluaa pitää rodun puhtaana ja on omistautunut niin sehän on hienoa mutta eihän se ole keneltäkään pois jos joku ostaa risteytykoiran, päin vastoin! Mielummin annan kodin koiralle joka sitä tarvitsee, adoptointi olisi ollut meilläkin vaihtoehtona mutta löysimme Remin ja voin sanoa tässä blogissa myrskyä aiheuttamatta että se maksoi miltei tismalleen yhtä paljon kuin puhdasrotuinen lajinsa edustaja, syystä että koira haluttiin oikeasti hyvään kotiin ja tämä pentue oli suunniteltu. Päädyimme siis Remiin enkä kertaakaan miettinyt että voi ei se on huonompi kuin rotukoira. Samaa lihaa ja verta ovat :) Toisaalta kyllä voisin myös rotukoiran hankkia sitten seuraavaksi koiraksi sillä haluaisin päästä kunnon näyttelyihin. Tämä on täydellinen oma rotunsa mulle, Keppinen.

Kaksi yhtä täydellistä koiraa mun silmissäni, vaikka toinen onkin risteytys ja toinen aitolappalainen :D

Keppinen on mun ihan ensimmäinen oma koira, aiemmin meillä on ollut naapurien collie viettämässä viimeisen elinvuotensa heidän ajanpuuttensa vuoksi ja iskällä on siellä on naisystävällään Kaapo ♥ Lisäksi kavereilla ja sukulaisilla on ollut koiria, pienenä pelkäsin niitä sillä mun päälle hyökkäsi pahasti joku gorgi mutta vanhemmiten en tapahtunutta edes muista. Halusin pitkään omaa koiraa mutta se ei onnistunut kotona asuessani sillä äidilläni on 2 näyttelykissaa ja hän ei koiraa halunnut muutenkaan kun joskus aikanaan äitin pumi karkasi eikä sitä löydetty ja Ruffe collie kuoli joten kokemukset eivät ole uuteen koiraan niin ajaneet. No nyt kun asutaan omillamme mulle tarjoutui tilaisuus koiran ottamiselle, pitkään etsittiin sopivaa oikeaa koiraa meille ja olin jo melkein päätymässä yhteen villakoiraan mutta sitten aattelin että haluun ehkä hieman isomman rodun ja suomenlapinkoiraa etsin, siitä oli siis tietoa Kaapon kautta. No löytyi Remi joka on mixi lappalaista ja papillonia, täydellinen jättikorva mä vaa mietin ja päätös tän ottamisesta synty ekan tunnin aikana kun siihen tutustuin.

Hankin koiran myös siksi haaveiden lisäksi että tarvitsin oikeasti jotakin tahdittamaan ja täyttämään mun päivät. Halusin harrastuskaverin kun lopetin ratsastamisen ja kaipasin uutta harrastusta. Remi on tuonut mun elämään niin paljon iloa ja toimintaa, se saa mut vaan toteamaan että päätös oli oikea enkä ole päivääkään katunut sitä että Remin otin. Koira siis merkitsee mulle eläntoveria, harrastuskaveria ja perheenjäsentä näin tiivistettynä.